Suruliina

Erilaiset kuvat ja hajut avaavat välillä oikeita muistotulvia mm. lapsuuden tapahtumista, läheisistä henkilöista ja (epä)mieluisista uutisista.

Pölyttyneen valuraudan tuoksu tuo minulle mieleen sen, kun sain reilut neljä vuotta sitten silloiseen kesätyöpaikkaani Suomen valimomuseoon tiedon, että ovet HY:n valtiotieteelliseen tiedekuntaan olivat auenneet. Linkitän liian monen Suomen markkinoilta löytyvän pyykinpesuaineen tuoksun niitä käyttäviin läheisiin ihmisiin. Green card- elokuvasta muistan puolestaan ensimmäisen lemmikkimarsuni kuoleman.

Nyt, ensimmäistä kertaa, linkitän jotain tuntoaistilla koettua. Tätä kaulaliinaa neuloessani hyvästelin Sohvia. Se tuntuu äärettömän pehmoiselta ja lohdulliselta kaulallani. :)



Malli: My so called Scarf,
Lanka: Manos del Uruguay 100 % Wool (200 g, #9254)
Puikot: 8 mm

Kiitos kaikille edellisen viestin kommenteista! Ne ovat olleet tärkeitä. Viikon jälkeen asia on käsitelty ja nyt tuntuu jo paremmalta.

Ensi postauksessa jatkoa tässä viestissä aloitetulle sarjalle "taas se huitoo yksin tuolla parvekkeella kamera kädessä".